Lignell & Piispasella luotetaan laatuun ja hyvään makuun. Tuotteet tehdään vuosisatojen ammattitaidolla ja raaka-aineiksi kelpuutetaan vain parhaimmat ja puhtaimmat. Samat periaatteet vaaditaan myös niiltä tuotteilta, joita ei tehdä itse, vaan jotka tuodaan maahan. Konjakki on tästä erinomainen esimerkki. Lignell & Piispanen on Suomen vanhimpia konjakin maahantuojia ja sen vanhin edelleen myynnissä oleva konjakkituotemerkki on Hienoa Cognac vuodelta 1872. Lignell & Piispasen konjakit Ranskassa konjakkialueella valmistaa A. E. Dor.

Mutta miksi konjakkia? Alun perin yrityksen perustaja Gustav Ranin halusi esitellä suomalaisille uusia tuotteita ja trendejä maailmalta. Ranin piti tärkeänä vastata asiakkaiden toiveisiin ja valikoi sortimenttiin vain laadukkaita tuotteita. Ulkomailta tuotiin muiden eksoottisten herkkujen lisäksi hienoja viinejä ja konjakkia. Toisaalta jotta konjakki olisi helppo ostaa, tuotteen nimi piti suomentaa suomalaisten suuhun sopivaksi. Niinpä konjakin nimeksi tuli Hienoa Konjakkia, jolloin asiakas tiesi täsmälleen mitä sai.

KONJAKKI VAI COGNAC

Vuosien saatossa konjakki-sanan kirjoitusasusta on käyty keskusteluja, ja vaatimusten mukaan konjakiksi saa kutsua vain tietyn alueen tietyllä menetelmällä rypäleistä valmistettua alkoholituotetta. Samantyylistä juomaa kuin konjakki kutsutaankin aivan eri nimellä, esimerkiksi brandyksi.

Myös Lignell & Piispasen konjakin nimi on vuosien saatossa muuttunut useaan otteeseen. 2000-luvun puolella suomalaisen konjakki-sanan käyttö tuotteiden nimissä kiellettiin ja nimissä täytyi käyttää sanaa Cognac. Vuonna 2012 jo 140 vuotta markkinoilla ollut Hienoa Konjakkia saikin uudeksi nimekseen Ranin Cognac. Vuonna 2016 palattiin osittain alkuperäiseen nimeen, kun tuotteen nimi muutettiin nykyiseen muotoon Hienoa Cognac.

Lignell & Piispasen konjakit ovat perinteistä ja aitoa konjakkia, jonka ainutlaatuisen maun takana on A. E. Dorin kellarimestarin taitava sekoitus eri vuosikertojen ja eri alueiden elämänvedestä eli eaux-de-vie’stä. Konjakin tekemiseen menee vuosia, jopa vuosikymmeniä, ja siihen tarvitaan sukupolvien yhteistyötä. Paitsi että konjakin valmistuksen jalo taito opetetaan sukupolvelta toiselle, raaka-aineet kypsyvät hitaasti. Osa tänä päivänä pullotetun konjakin tisleistä on tislattu jo vuosikymmeniä sitten. Konjakin nauttimisen kohdalla on todellakin paikallaan pysähtyä, nauttia hetkestä ja arvostaa vuosikymmenien työtä.

LUE MYÖS: KONJAKKI KUULUU JUHLAAN >>

TIESITKÖ TÄMÄN KONJAKISTA 

  • Konjakin valmistaminen on tarkkaan säädeltyä ja valvottua toimintaa, ja se noudattaa vuosisatojen perinteitä.
  • Konjakkia saa Ranskan lain valvoman Appellation d’origine contrôlée (AOC) –säädöstön mukaan tuottaa vain Cognacin AOC-alueella.
  • Konjakin tuotantoalue on jaettu kuuteen kasvualueeseen eli cruhun. Joka crulla on omat tyypilliset piirteensä sekä maaperässä että ilmastossa, mikä antaa rypäleille omanlaatuisensa luonteen.
  • Konjakki valmistetaan tekemällä mehua valkoisista viinirypäleistä. Mehuun käytetään 95-prosenttisesti Ugni blanc -rypäleitä, mutta myös Folle Blanchea ja Colombardia käytetään usein.
  • Rypäleet poimitaan loka-marraskuun aikana, ja ne puristetaan välittömästi joko perinteisillä lautaspuristimilla tai nykyaikaisilla paineilmapuristimilla.
  • Puristamisen jälkeen mehu laitetaan käymisastioihin. Käyminen kestää kolme viikkoa, minkä jälkeen viini on noin 8–9-prosenttista ja hapanta.
  • Yhteen konjakkilitraan tarvitaan yhdeksän litraa viiniä. Viini tislataan välittömästi käymisen jälkeen, ja tislauksen tulee olla valmis maaliskuun 31. päivään mennessä.
  • Konjakki tislataan kahdesti, toisin kuin useimmat muut brandyt: ensimmäisen tislauksen jälkeen se on noin 30-prosenttista alkoholia ja toisen tislauksen jälkeen 72-prosenttista.
  • Viini esilämmitetään ennen tislausta. Tislaus on lain mukaan suoritettava kuparipannuissa: kupari jakaa lämmön tasaisesti ja auttaa pidättämään viinissä tiettyjä sulfiitteja ja rasvahappoja.
  • Toisessa tislauksessa käytettävän pannun vetoisuuden on oltava lain mukaan korkeintaan 30 hehtolitraa. Koko tislaus kestää alle 24 tuntia.
  • Tislaamisen jälkeen syntynyttä raakaa konjakkia kutsutaan ”elämänvedeksi” (eau-de-vie). Eau-de-vie on väritöntä, ja sen alkoholipitoisuus on noin 72 tilavuusprosenttia. Se laitetaan tammitynnyreihin kypsymään vähintään kahdesta vuodesta jopa yli 50 vuoteen.
  • Tammitynnyreihin käytettävän tammen pitää lain mukaan olla vähintään 50-vuotiasta. Tynnyreihin käytetään puun alaosan puuainesta. Tynnyrin yleisin tilavuus on 350 litraa. Uusia tynnyreitä käytetään nuoren konjakin varastointiin kuuden kuukauden ajan ennen sen siirtämistä vanhempiin tynnyreihin.
  • Tammitynnyristä liukenee juomaan erilaisia aromiaineita, kuten tanniinia ja ligniiniä, ja konjakki saa tammitynnyristä myös rusehtavan värinsä.
  • Tynnyreissä olevasta nesteestä haihtuu vuosien kuluessa 3–6 prosenttia, mistä alkoholia on 0,4–0,5 prosenttiyksikköä. Haihtunutta osaa kutsutaan ”enkelten osuudeksi”. Se korvataan tynnyreissä vuosittain tuoreemmalla konjakilla.
  • Konjakkeihin sekoitetaan useita eri tisleitä eri vuosikerroilta ja tuotantoalueilta. Tavallisessa VS-konjakissa voi olla 40 eri tislettä ja joissain konjakeissa jopa 200.

Kirjoittaja: Anna Simolin

LUE MYÖS: KONJAKKI KUULUU JUHLAAN >>

SIVUSTO ON TARKOITETTU
18 VUOTTA TÄYTTÄNEILLE.
OLETKO TÄYSI-IKÄINEN?

KÄYTTÄMÄLLÄ SIVUSTOAMME HYVÄKSYT EVÄSTE- JA KÄYTTÖEHTOMME